Start

Tähän heti alkuun sanon, että tää blogi sisältää syvää tilitystä syömishäiriöstä, masennuksesta ja varmaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Vähän tarkemmin:

Olen 16-vuotias tyttö, joka on tapellut bulimian kanssa kolme vuotta. Mulla on ollut paljon hyviä jaksoja, paljon huonoja, mutta ikinä en ole ollut niin pahassa tilanteessa, kuin nyt. Syön enintään kaksi kertaa päivässä, oksennan heti perään. Saan siitä älyttömän hyvän mielen, sairaan hyvän mielen. Tuntuu, kuin millään muulla ei olis väliä, kun sillä, että ehdin oksentaa ajoissa. Ahmin ruokani nopeasti ja sen jälkeen ryntään oksentamaan, ettei yksikään kalori ehtisi tunkeutua elimistööni. En halua lihoa, pelkään sitä enemmän kuin mitään. 

Mun mieliruokaa on tomaatit. Syön niitä luvattoman paljon. Muita lempiruokia en omista, ruoka on enemmän vihollinen. Paitsi kahvi, siitä oon riippuvainen. Juon kahvia joka tilanteessa, oli kellonaika mikä hyvänsä. Mun pää on nyt ihan tyhjä, lupaan kertoa jotain mielenkiintoisempaa seuraavassa kirjoituksessa.

I'm so fed up with everyone around me
(No one seems to care)
I'm just so far gone and nothing's gonna change
(I'll never be the same)

Its always do this, do that,
everything they want to
I don't want to live that way
Every chance they get their always
Pushin me away